Hieman historiaa

Alkusanat.
Seuran pitkä historia tuntee lukuisan määrän henkilöitä joiden panos seuratoimintaan
on ollut korvaamaton. On perustajajäseniä, alkuvuosien työmyyriä, talkoolaisia,
seura-aktiiveja, valmentajia ja tietysti tuhat määrin hiihtäjiä jne.
Valitettavasti kaikkia henkilöitä ei tähän pysty listaamaan.
Se olkoon vaikka seuraavan ja laajemman historia osion teemana.
Asiavirheistä tai muista tärkeistä ja huomattavista puutteista yhteys ylläpitoon.
Samoin vastaanotamme mielellään julkaistavaksi vanhoja valokuvia.

Hyvinkään Hiihtoseuran syntysanat on lausuttu 3.12.1963.  Hyvinkäälle tuli tarve perustaa SHL:n alainen maastohiihdon erikoisseura, ylimpänä päämääränään vilpitön työskentely hiihtourheilun hyväksi.
Perustamisasiaa toteutti sittemmin seuran kunniapuheenjohtajaksi nimetty Kauko Koivuniemi. Kauko sai taakseen ja tuekseen 27 innokasta uuden seuran perustajaa.

Ensimmäisten vuosien suurin päämäärä oli talouden ohella oman toimitilan rakentaminen. Hausjärven puolelta, Monnin kylästä Aune ja Eino Paukku lahjoittivat seuralle 0,75 ha alueen joka nimettiin tontin lahjoittajan mukaan Paukunharjuksi ja jonne kymmeniätuhansia talkootunteja tehnyt seuraväki rakensi 265 neliöisen majan. Alueeseen ostettiin lisäksi n.500 m2 tiealue. Myöhemmillä ostoilla aluetta on laajennettu yli 5 ha:iin.
Ensimmäisinä vuosina taloutta hoidettiin yhteistoiminnalla mm. Hyvinkään Moottorikerhon kanssa ja myymällä joulukuusia, mutta ennenkaikkea hoitamalla Sampo Hänniseltä vuokrattua maatilaa.
Maja puolestaan rakennettiin kahdessa vaiheessa. 105 neliöinen I- vaihe käsitti kaksi saunaa pukuhuoneineen, keittiön ja eteisen. Toisessa vaiheessa rakennettiin sali ja toimistotilat. Ensimmäiset löylyt omassa saunassa otettiin jo syksyllä 1965. Rakennusvaiheessa seura sai huomattavia avustuksia mm. tukkien muodossa jotka sahattiin käyttökelpoiseen muotoon, sekä kaupungilta purettavista taloista. 
Ison panoksen seuran taloudesta, yhteisöllisyydestä ja seurahengen luomisesta teki myös naisjaosto, joka muun ohella hoiti talvisin majan kahvilaa.

Johtokunnan vuosikertomuksessa 1967 todetaan: "talkoourakalla rakennettiin maja, mutta samalla rakennettiin hiihtoseuralaisuus joka kasvoi pitkässä urakassa vahvaksi".

Savutuksia ja menestystä lyhyesti.

Kilpailutoiminta alkoi heti ensimmäisenä toimintavuotena vilkkaana ja seura saavutti I luokan pistemäärän. Alkuvuosina seuraan liittyi nimekkäitä hiihtäjiä, mm. nuorten sarjoissa suomen mestaruuksia hiihtäneet Sampo Hänninen (yksi perustaja jäsenistä) ja Tapio Wallenius.
Ensimmäiset omat kansalliset Paukunharjun Hiihdot kisattiin vuonna 1966.

Ensimetreistä alkaen seuran on menestynyt niin piiritasolla kuin valtakunnallisesti hyvin. Ansiolistalla on satoja piirinmestaruuksia, kymmeniä sm-mitalleja ja jopa mestaruuksia, varsinkin viesteissä.
Ensimmäinen maakuntaviestin voitto saavutettiin 1968. 

Uudenmaan ja Hiihtoseuran kaikkien aikojen ensimmäisen viestihiihdon Suomenmestaruuden toivat Keminmaalta Mikko Viirret, Tomi Savolainen ja Jukka Hartonen talvella 1987 sarjassa M18. Jukka saavutti myös henkilökohtaisen hopean Maaningalla samana talvena.
 

Seuraavana talvena 1988 tempun uusivat, eli Suomen mestaruuden, tytöt N20 sarjassa joukkueella Jaana Lukkarinen, Anu Lahtinen ja Eija-Maija Viirret. Myös M18 sarjassa yllettiin tuona vuonna mitaleille, hopeaa tuli joukkueella Tomi Savolainen, Petri Ylönen ja Mikko Viirret.
 

Vuonna 1989 hiihti Anu Lahtinen Lahden SM-hiihdoissa  N-17 sarjassa hopealle. Tuolta vuodelta on myös M-20 sarjan viestin voitto (M.Viirret, Ylönen, Hartonen) mutta suoritus hylättiin Jukka Hartosen liian suuren mainoksen takia. Mikko ja Petri oli sitten mukana 1990 hopeaa louhimassa M20 sarjassa yhdessä Harri Summasen kanssa.

Hopeasommasta seuran historia tuntee Heidi Forsmanin hopean Torniosta vuodelta 1992 T15 sarjasta








Yleisen sarjan ainoan viestimitalin toivat Petri Ylönen, Mikko Viirret, Heikki Kivikko ja Jukka Hartonen hiihtäen pronssia Kuopiossa 1998.

Nuorten ohella myös veteraanit ovat edustaneet seuraa ilahduttavasti.
Toki nämä "entiset nuoret" ilahduttivat jo nuorenakin, mutta ovat pystyneet jatkamaan uraansa veteraanisarjoihin asti.
Moninkertaisia maailmanmestareita, MM-mitalisteja sekä Suomenmestareita ovat Kirsti Nikkilä, Tapio Wallenius, Tapio Ikäheimonen, Alpo Virtanen sekä mäkihypyn puolelta Mikko Taskila.

Oman lukunsa seuran historiassa on Santapukin perhe. Isä Matti menestyi ladulla aina kansainvälisiä kisoja myöten ja oli yksi seuran perustajista sekä alkuaikojen johtokunnan jäsenistä. Oman aktiiviuran jälkeen Matti toimi aktiivisesti seuran muissa tehtävissä sekä tietysti poikiensa valmentajana.
Eipä siis ihme että neljä poikaa, Kari, Veikko, Arto ja Risto seurasivat isän jalanjälkiä ja nousivat kukin vuorollaan edustustehtäviin. Kari ja Arto jopa kansalliseen kärkeen. 80-luvun alussa Uudellamaalta on vaikea löytää tulosluetteloa ilman kärkipäässä olevaa Santapukin nimeä.
Siinä on äiti Helenan ruoka- ja pyykkihuolto ollut suuressa arvossa.

Veljekset ovat niin ikään jatkaneet seuran järjestötehtävissä. Seuran historia ei montaa johtokuntaa tunne joissa Santapukit eivät olisi edustettuina. Risto jopa puheenjohtajana muutaman vuoden ja Kari pitkäaikainen varapuheenjohtaja. Kari on myös tuttu näky talkoissa, varsinkin jos saa luvan kataa puita.